Hormuzinsalmi, öljy ja talouden oppitunti

Lähi-idän geopoliittinen tilanne lientyi Yhdysvaltojen, Israelin ja Iranin sovittua kahden viikon tulitauosta, mutta paljon ehti jo tapahtua. Konflikti laajentui paikallisesta kriisistä orastavaksi energiakriisiksi. Shellin toimitusjohtaja Wael Sawan varoitti maaliskuussa, että ilman ratkaisua Hormuzinsalmen tilanteeseen Eurooppaa voi odottaa polttoainepula. Larry Fink arvioi, että öljyn hinnan nousu 150 dollariin tynnyriltä voisi sysätä maailmantalouden taantumaan. Toisaalta Fink esitti myös toisen skenaarion, jossa tilanne ratkeaa nopeasti ja öljyn hinta painuu jopa alle aiemman tason. Nyt ollaan lähempänä parempaa skenaariota, mutta rauhaa vasta neuvotellaan ja geopoliittinen tilanne pysyy jännitteisenä.

Markkinoilla brent-öljyn hinta nousi muutamassa viikossa noin 70 dollarista yli 110 dollariin. Inflaatio kiihtyi maaliskuussa 2,5 prosenttiin Euroalueella. Inflaatiohuolien nousu näkyi myös korkojen jyrkkänä kohoamisena. Tämä ei ollut pelkkä hintapiikki. Se oli muistutus siitä, kuinka keskeinen ja samalla haavoittuva energiamuoto öljy on globaalin talouden kannalta. Suomessa on kuultu vaatimuksia jakeluvelvoitteen laskusta polttonesteiden pumppuhintojen laskemiseksi ja sähköautojen myynti vilkastui maaliskuussa, koska kuluttajat haluavat vähentää riippuvuutta raakaöljyn riskeistä. Tulitauon seurauksena öljyn hinta laski alle 100 dollariin, mikä madaltaa polttonesteiden hintoja sekä hillitsee muutoksia hintojen hallinnolliseen laskuun.

Hormuzinsalmi on yksi maailman kriittisimmistä logistisista solmukohdista. Kun se sulkeutuu, vaikutukset eivät rajoitu energiasektoriin. Ne heijastuvat inflaatioon, korkoihin, riskiarvioihin, teollisuuteen, kauppaan ja lopulta talouskasvuun. Kriisi ei siis ole vain geopoliittinen. Se tekee näkyväksi riippuvuuden, joka on ollut tiedossa, mutta jonka kustannuksia on aliarvioitu silloin kun säiliölaivat liikkuvat normaalimmin.

Hormuzinsalmi – maailman kriittisin pullonkaula

Noin 21 miljoonaa tynnyriä öljyä kulkee päivittäin Hormuzinsalmen läpi. Eurooppa, Aasia ja Amerikat ovat kaikki riippuvaisia tästä yhdestä solmukohdasta.

Lähde: EIA (U.S. Energy Information Administration), World Transit Chokepoints.

Euroopan haavoittuvuus ei syntynyt nyt, vaan se on kertynyt vuosien aikana. Euroopan unioni toi vuonna 2024 yli puolet energiastaan ulkopuolelta. Ajatushautomo Emberin mukaan EU-maat maksoivat vuosina 2021–2024 energiasta noin 930 miljardia euroa enemmän kuin aiemmin. Kokonaislasku oli 1,8 biljoonaa euroa. Tämä ei ole vain suuri luku, vaan jatkuva tulonsiirto pois Euroopan taloudesta. Se on investointipotentiaalia, joka on käytetty tuontienergiaan sen sijaan, että se olisi vahvistanut kotimaista tuotantoa tai infrastruktuuria. Hormuzin salmen kriisi teki tästä riippuvuudesta entistä näkyvämmän.

1,8 biljoonaa euroa – mihin se riittäisi?

EU-maat maksoivat vuosina 2021–2024 energiastaan 1,8 biljoonaa euroa. Vertailussa muihin lukuihin mittakaava konkretisoituu.

Lähteet: Ember, Eurostat. Ydinvoimalavertailu perustuu Hinkley Point C:n 10 mrd € yksikköhintaan.

Skenaario 1: Kriisi paisuu ja pitkittyy

Tilanteessa on nähtävissä ainakin kaksi kehityspolkua, joista ensimmäisessä skenaariossa kriisi paisuu jälleen ja pitkittyy, jolloin raakaöljyn hinta pysyy korkealla. Tarjonta ei palaudu nopeasti, tuhoutuneen energiainfrastruktuurin korjaaminen viivästyy, geopoliittinen jännite jatkuu ja energian hintaan jää sitkeä riskipreemio.

Lyhyellä aikavälillä seuraukset ovat tutut. Ostovoima heikkenee, kustannukset nousevat ja talouskasvu hidastuu. Inflaatio osoittautuu sitkeämmäksi kuin odotettiin, mikä näkyy myös korkojen nousuna. Valtiolta vaaditaan jälleen toimia polttonesteiden pumppuhinnan laskemiseksi ja tilanteesta kärsivien tukemista. Geopoliittisten jännitteiden ratkominen aiheuttaa kansainvälistä eripuraa.

Pidemmällä aikavälillä vaikutus on kuitenkin rakenteellinen. Korkea öljyn hinta muuttaa investointien kannattavuutta. Sähköistyminen nopeutuu, energiatehokkuudesta tulee välttämättömyys ja yritykset pyrkivät vähentämään riippuvuuttaan tuontienergiasta. Öljyn kysynnän kasvu hidastuu ja voi kääntyä laskuun aiemmin kuin ennustettu. Historiallisesti tällaiset sokit ovat pakottaneet taloudet sopeutumaan. Isot sokit ovat kivuliaita, mutta ne myös muuttavat käyttäytymistä pysyvämmin. Kotimainen tai luotettavien kumppaneiden tuottama vihreä energia saa lisänostetta. Myös ydinenergia saa vauhtia ainakin joissakin maissa. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kutsui ydinvoimasta luopumista strategiseksi virheeksi maaliskuussa 2026 Pariisin ydinvoimasummitissa.

Skenaario 2: Nopea ratkaisu

Toisessa skenaariossa kriisi onnistutaan ratkaisemaan tavalla tai toisella, öljyn tarjonta palautuu ja hinnat laskevat selvästi. Täysi tuotannon palautuminen tosin edellyttää vaurioituneen öljyinfrastruktuurin korjaamista. Tässä skenaariossa talous saa helpotusta, kulutus elpyy ja globaalit arvoketjut säilyvät ennallaan pidempään. Tämä on lyhyellä aikavälillä houkutteleva lopputulos, mutta siihen liittyy riski. Kun energia halpenee, kannustimet muutokseen heikkenevät. Sähköistymisen taloudellinen etu pienenee, energiatehokkuusinvestoinnit lykkääntyvät ja riippuvuus tuontienergiasta jatkuu pidempään. Vihreä siirtymä ei pysähdy, mutta se hidastuu. Ja hitaampi siirtymä tarkoittaa, että seuraava kriisi kohtaa talouden, joka on yhä altis samalle riskille.

Mitä skenaario tarkoittaa taloudelle?

Liikuta liukusäädintä nähdäksesi, miten keskeiset talousluvut muuttuvat kriisin pitkittyessä tai ratketessa.

Yhteinen nimittäjä

Näiden skenaarioiden välillä on merkittäviä eroja, mutta yksi asia yhdistää niitä. Geopoliittinen riski on palannut pysyväksi osaksi energiamarkkinoita, kuten jo Ukrainan sota osoitti venäläisen energian osalta. Liian suuri riippuvuus tuontienergiasta geopoliittisesti epävakailta alueilta on strateginen haavoittuvuus. Rationaaliset toimijat hinnoittelevat nyt toimitusketjujen riskit tavalla, jota ei voi helposti peruuttaa. Tämä näkyy yritysten käyttäytymisessä. Tehokkuuteen perustuva malli väistyy vähitellen. Tilalle tulee hajautus, varautuminen ja pidemmät sopimukset. Tämä on kalliimpaa, mutta myös kestävämpää.

Vihreä siirtymä nähdään usein ilmastopolitiikkana. Se on sitä, mutta myös muuta. Vihreä siirtymä auttaa ratkaisemaan energiaturvallisuuden ongelmaa. Fossiiliset polttoaineet ovat alttiita geopoliittisille häiriöille. Sähkö, joka tuotetaan kotimaisista lähteistä, on vähemmän altis tällaisille riskeille. Tämä ei tarkoita, että siirtymä olisi ilmainen, mutta vaihtoehtokaan ei ole kustannukseton. Nykyinen kriisi osoittaa, että myös nykyinen järjestelmä on epävarma ja kallis silloin, kun se joutuu stressiin.

“Kysymys ei ole enää siitä, onko Euroopalla varaa toteuttaa energiamuutos. Kysymys on, onko sillä varaa olla tekemättä.”

Frank Elderson, EKP:n johtokunnan jäsen

Taloudet joutuvat sopeutumaan epävarmempaan maailmaan. Kysymys ei ole siitä, kumpi skenaario toteutuu, vaan siitä, miten hyvin talous kestää molemmat. Öljyn hinta voi nousta tai laskea. Se, mikä muuttuu, on käsitys riskistä. Vaikka tämä kriisi ratkeaisi, tai jäisi jäätyneeksi konfliktiksi, geopoliittinen epävarmuus jatkuu.

Kriisi siirtää maailmantaloutta pois maksimaalisesta tehokkuudesta kohti mallia, jossa toimitusvarmuus, hajautus ja riskienhallinta ohjaavat päätöksiä. Ilmastonmuutos etenee edelleen, joten vihreää siirtymää tarvitaan sen hillitsemiseksi, vaikka lyhyellä tähtäimellä esiintyy myös vihreän siirtymän tarpeellisuutta ja kustannuksia kritisoivia voimia. Vihreää siirtymää kannattaa toki tehdä hyödyntäen markkinamekanismeja ilman sen suurempaa ideologiaa. Kriisin tärkeä opetus on, että energiajärjestelmä ei ole vain ekologisuuden tai tehokkuuden kysymys. Se on myös vakauden kysymys. Se, miten tähän vastataan, määrittää olennaisesti seuraavan vuosikymmenen taloudellista kehitystä.

Kysymyksiä pohdittavaksi, joissa kollegojen kanssa mielellään autamme

• 1

  Miten hyvin organisaation oma strategia huomioi markkinaehtoisen vihreän siirtymän mahdollisuudet lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä? Entä oletteko kartoittaneet keinot lisätä energiatehokkuutta ja vähentää riippuvuutta energian hinnan heilahteluista?

• 2

  Miten luottavaisin mielin olet oman organisaation kyvystä varautua toimintaympäristön muutoksiin eri skenaarioissa ja miten tilanteisiin voisi varautua?

• 3

  Onko kriisi paljastanut liiketoimintaympäristössäsi asioita joihin toivoisit nykyisen tai tulevan hallituksen pyrkivän vaikuttamaan?